Meillä on nyt näitä näyttelyreissuja suunnitteilla joka toiselle kuukaudelle Balttian maihin ja tällä kertaa oli vuorossa Viron Tartto. Koirista mukana oli Elion ja Alba.
Matka alkoi järkyttävässä pakkasessa -25 ja toki unohdin auton sähköpiuhan kotiin kaikessa hässäkässä.
Menimme ensimmäiseksi yöksi Äidilleni Vantaalle koska laiva lähti aamulla aikaisin.
Mukava oli illalla lenkkeillä koirien kanssa katulamppujen valossa, tunnin verran kävelimme kunnes ripset jäätyi niin ettei eteen nähnyt ja oli pakko luovuttaa.
Kyllä tuli mietittyä pariin otteeseen mitähän yöstä tulee kun mukana on pieni pentu ja huushollissa joulukuusi, iso kasa johtoja pitkin lattioita, kalliita mattoja ja palapelejä pöydillä joita on hartaudella tehty useita viikkoja. Ei todellakaan mikään koiranpennun paikka. Käskin nukkumaan mennessä Alban viereeni lattialle johon se sitten yllättäen samantien asettuikin ja nukkui rauhassa koko yön, huh pelkäsin todella niiden palapelien puolesta!
Aamulla aikaisin lähdin koirien kanssa pihalle ajatuksena jättää ne autoon auton pakkauksen ajaksi ja kokeilla lähteekö auto käyntiin. No eihän se lähtenyt. Tuli poljettua jalkaa maahan ja raivottua hetki, mutta eipä se auttanut.
Siinä sitten hetken ihmeteltyäni, pyhäpäivänä ennen kuutta aamulla ei auttanut kun koittaa löytää joku avulias ihminen virtaa antamaan. Jonkun ajan juoksin pitkin pihoja mutta ei ristin sielua, sitten näin auton lähestyvän, ystävälliset ihmiset tarjoutuivat apuun ja näin sain auton käyntiin. Ihanaa kun avuliaita ihmisia on vielä olemassa.
Sitten olikin jo tulenpalava kiire! Olimme jo tunnin myöhässä ja ajoimme melko haipakkaa satamaan. Kerkesimme juuri ja juuri lähtöselvitykseen ennen laivan lähtöä.
Tälle kerralle olin varannut meille Tartosta Hotellin Kantri perjantaista maanantaihin.
Kylläpä oli vikatikki.
Hotellissa oli todella ihana henkilökunta, saimme tilattua ruoat ravintolasta huoneeseen ilman eri maksua ja koiran kanssa paikka oli mitä mainioin, heti hotellin vieressä oli pieni pelto missä pystyi laskemaan koirat irti. Mutta se meteli. Ihan järkyttävää. Taisin nukkua ensimmäisenä yönä kaksi tuntia. Yläkerrassa tuntui olevan koirien laukkakisa ja alakerrassa koirat haukkui ja ulvoi. Koitin sanoa asiasta mutta ei mitään vaikutusta. Yöllä kun meteli loppui kolmelta, alkoi koirien ulvonta ja käytävässä ramppaaminen viideltä. Tokihan tämä oli se aamu kun kehä alkoi meillä vasta yhdeltä ja ajattelimme nukkua pitkään, no ei tarvinnut nukkua.
Ja eihän se auto lähtenyt käyntiin lauantainakaan.
Onneksi taas löysimme avuliaita ihmisiä jotka lainasivat sähköpiuhaa, kiitos teille!
Näyttelyssä meillä oli lauantaina tuomarina Turkista Umit Ozkanal, joka vaikutti melkoiselta eri automaatilta. Mitä nyt kehää seurasin, taisi ainoa koira joka ei eriä saanu olla collie joka ei uskaltanut liikkua kehässä.
Kuitenkin kun Alban kanssa ensimmäisenä beussina kehään menimme, tuomari yllättäen menikin polvilleen ja jaksoi taputella ja ihastella pentua. Jäi hyvä mieli.
Tässä Alban arvostelu:
4 months old baby, good type, compact body, angulations good for age, good coat and pigmentation, very promising, excellent personality.
Rodun paras baby BOB Baby
Elionilla oli liikaa vauhtia.
Arvostelu:
Good head, Good teeth, Good proportions, topline and tailset. Very good angulations. Movement can be better. Good coat and pigmentation.
SERT ROP CAC BOB
Menimme kehän jälkee ostamaan viereisestä eläinlääkäristä/eläinapteekista matolääkkeet kaikille koirillemme, paljon edullisempaa kuin suomessa. 10 tab maksoi 15 euroa, 1 tab per 10kg.
Alba kun esiintyi yllättäen niin mahtavasti, halusin mennä sen kanssa vielä bis-babykehään. Hyvää harjoitusta.
No eihän tuomari edes sitä vilkaissutkaan mutta se juoksi kauniisti, se olikin tärkeintä.
Illalla sama meteli ja ralli jatkui hotellissa, tällä kertaa saimme nukkua ehkä jopa neljä tuntia.
Sunnuntaina pakkanen oli lauhtunut että jopa auto lähti käyntiin ilman apuja.
Tuomarina beusseilla oli Virolainen tiukka Astrit Lundava.
Olin sotkenut numerolaput että minulla oli vahingossa lauantain numerot mukana eikä kehäsihteeri halunnut päästää meitä kehään koska sunnuntain numerolaput puuttuivat.. Hän sanoi ettei voi olla varma onko koirani beusseja koska oikeat numerolaput puuttuvat. Voivat olla vaikka dobermanneja. Olin hieman ihmeissäni ja tuomarikin tuli jo katsomaan mistä on kyse.
Tuomari naurahtaen sanoi että hän näkee että tämä koira on beauceron, päästä kehään, johon kehäsihteeri tokaisi, no sinun vastuullasi jos olet varma. Tuomari nauroi että kyllä hänen vastuullaan.
Noniin Alba pääsi kehään ja juoksimme kierroksen kehässä ja tuomari oli jo valmiina polvillaan ottamassa Alban vastaan. Alba makasi tuomarin sylissä selällään onnesaan rapsutuksista johon tuomari tokaisi nauraen ettei tämä todellakaan ole dobermanni.
ROP-Baby
Elionkin esiintyi maltillisemmin.
SERT ROP
Harmi kun arvosteluista ei saa selvää, Elionin arvostelu alkaa keskikokoinen uros, Alballa on useampi huutomerkki, olisi ollut hauska tietää mitä tuomari siitä ajatteli mutta tuntui tykkäävän.
Emme jääneet ryhmiin ja päätimme muutenkin että voisimme nukkua edes yhden yön kunnolla tällä reissulla, joten lähdimme Tallinnaan aikaisemmin vaikka Tarton hotelli olikin maksettu maanantaihin.
Siitä vielä että raakaruokaa kannattaa ostaa Virosta. Kilohinta alkaen 19 senttiä. Me rohmusimme kaikki kaupat. Ihan ruokakaupoista löytää. Vink vink ;)
