Meillä oli eilen ilo saada Laila Ooms vieraaksemme.
Laila toi mukanansa picardi B'Jolien, joka jäi Suomeen luoksemme.
Ensimmäisen picardien tapasin 13 vuotta sitten Helsingissä.
Koiran nimi oli Luca ja se teki vaikutuksen minuun upealla luonteellaan ja rakkikoiramaisella hieman huvittavalla ulkonäöllään.
Ajattelin että joskus vielä minäkin omistan picardienpaimenkoiran.
Viimeiset pari vuotta olemme kuumeisesti koittaneet löytää sopivaa yhdistelmää josta voisi syntyä juuri meille sopiva pentu.
Onneksi saimme apua Ranskasta ja sopiva narttu löytyikin.
Valitettavasti tämän nartun lonkat olivat D ja suunnitelmat menivät uusiksi.
Viimein löytyi toinen hieno narttu joka olikin jo astutettu.
Kävimme Ranskassa tapaamassa kasvattajaa ja hänen koiriansa.
Sovimme että mikäli yksikin vaalea narttu syntyy, se on meidän.
Pennut syntyivät ajallaan ja kuinkas ollakaan, yksi vaalea narttu joukossa!
Ristimme sen Eriniksi. Mutta epäonneksi Erin ja kaikki sisarukset kuolivat pian syntymän jälkeen. Pettymys oli valtava meille ja etenkin kasvattajalle.
Ajattelimme että ehdottomasti odotamme seuraavaa pentuetta mutta kasvattaja oli niin pettynyt ettei halunnut astuttaa narttuaan enää uudelleen.
Epätoivo meinasi jo iskeä kunnes taas saimme Ranskasta vihiä että Hollannissa on Laila Oomsilla hyvä narttu, B'Jolie de Stephieci.
Jäimme odottamaan innolla josko sieltä vihdoinkin saisimme sopivan pennun.
Kuinkas ollakaan, pentuja ei koskaan kerennyt syntyä mutta nyt siis olemme B'Jolien onnellisia omistajia jokusen mutkan kautta.
Pari tänään napattua kuvaa B'Joliesta:
.
