Hugoa muistellessa

Tässä ikävöidessä tulee mieleen kaikki ihanat ja hauskat asiat mitä tuli Hugon kanssa koettua.
Ajattelin kirjoittaa tänne joitakin niistä.

Ensimmäisenä mieleen tulee, kun Hugo oli juuri kotiutunut ja naapurissa asui eräs briardikasvattaja joka varoitteli meitä kovasti hankalasta rotuvalinnasta.
Terkkuja vaan sinne ;)
Silloisen sakemanninikin kasvattaja suorastaan haukkui minut että valitsin tämän hirveän rodun.
Montakohan kertaa he ovat syöneet sanansa?
Hugo oli niin hieno koira kaikkien mielestä.

Entäs kun lähdettiin ulkomaan näyttelyyn ensimmäistä kertaa?

Huken rakkaimmat lelut olivat tyhjiä limupulloja.
Hugo rakasti niiden heittelyä ympäriinsä ja joko kopitteli niitä tai toi ihmisille heitettäväksi.
Vei ne myös käskystä roskikseen.
Ihmiset olivat haltioissaan!
Mikä on tämä ihana rotu!?

Hugo oli myös äärimmäisen kova vahti.
Olimme kaupassa ostoksilla, kun äkkiä jotakin kuulutettiin, pelästyimme että kaverini malinois oli jotenkin päässyt autosta ja juoksimme parkkipaikalle.
Siellä automme oli ympäröinyt kasa poliiseja.
Hugo oli tullut ikkunasta läpi ja odotteli auton vieressä kiltisti minua.
Hugo oli vartioinut autoa jonkun ollessa liian lähellä ja oli tullut ikkunasta läpi.
Odotteli sitten siinä minua, anteeksi, ikkuna ei kestänyt- ilmeellä.
Huolemme oli turha, malinois oli edelleen autossa ;)

Hugo tuli auton ikkunasta läpi vielä kaksi muutakin kertaa.
Kun Huge oli ulkona, tilanne oli ohi, ei ollut enää vartioitavaa, ja se oli kaikkien kaveri.


Hugon luonnetesti oli mieleenpainuva myöskin.

Ensimmäisenä oli kelkka.
Hugo katsoi ensimmäisen kerran kelkan liikkuessa että jaa, joku kakara taas.
Hugoa ei kiinnostanut, tuomari Piiroinen sitten sanoi Hugolle että "Hugo katso mikä tulee!! Ja mitäs Hugo? Tietenkin vetämään samasta köydestä Piiroisen kanssa! Ja ihmiset mylvivät naurusta!
Entäs Piiroinen? Huusi että Hugo perkele mene helevettiin!

Kelkan ollessa kohdalla, Piiroinen sanoi minulle että osoita sille kelkkaa, kun se ei sitä pelkää.
Minä sitten osoitin että katso Hugo, mikä siinä? Mitä Hugo? Repi hatun kelkalta ja alkoi sitä ravistelemaan.
Kelkka turvaan ettei kokonaan hajoa.

Tuomari toi kasan leluja ja alkoi niistä taistelemaan Hugon kanssa, rikkihän ne meni, ihan turha oli edes kuvitella voittavansa vetoleikkiä Hugon kanssa.
Onneksi leluja oli lisää, että muutkin koirat saatiin testattua.

Sitten vieritettiin tynnyriä ja säkkiä nousi eteen.
Tynnyrin vieriessä Hugo katsoi että tuo meinaa tulla päälle.
Paikallaan seisten se katsoi tynnyriä, ja juuri ennen kun tynnyri olisi osunut sen jalkaan, se nosti jalkaansa paikalta liikkumatta ettei tynnyri sitä koskettanut.

Säkki osui nenään mutta Hugo nyt pienistä jaksanut välittää.

Haanpää sitten sanoi että nyt uudestaan samat kohtaamiset.
Piiroinen jo lähes huusi että : eiköhän kaikki jo nähneet ettei uutta kierrosta tarvita, se mitään pelkää!
Ei sitten menty uutta kertaa.

Minun piti mennä pimeään sokkeloiseen huoneeseen Hugoa piiloon.
Hugo sitten päästettiin huoneeseen ja tarkoitus oli, että se tulisi minun luokse.
No, eihän se minua enää muistanut, Hugo jäi tuomareiden seuraksi, ne kun alkoivat jotain kettinkejä kilisyttämään ja hakkaamaan seiniä, kamala meteli.
Hugosta se oli uusi leikki, jota ei oltukaan vielä kokeiltu.
Tuomari sitten minulle että kutsu koiraa.
Minä huusin ja Hugo muisti että niin juu mamma oli täällä jossain ja kävi hakemassa minutkin mukavaan rämisevään leikkiin mukaan.

Haanpää sitten uhkasi meitä kepin kanssa.

Tämä oli hauska, tuomari "hyökkäsi" ja Hugo haukkui, sitten tuomari liukastui ja kaatui ja keppi lensi ja Hugo ryntäsi kepin perään!

Hugo jätettiin kiinni seinään ja minä menin piiloon.
Piiroinen oli pahana ja uhkasi kepin kanssa Hugoa.
Hugo haukkui aina kun tuomari lähestyi.
Kun tuomari oli paikallaan oli Hugokin hiljaa.
Tuomarin sanoin tämä oli kuin oppikirjasta.

Lopuksi oli vielä ampuminen, siinä vaiheessa Hugo oli käynyt jo pötkölleen kun mitään ei tapahtunut.

Testin jälkeen kasvattaja, joka aikaisemmin päivitteli rotuvalintamme, soitteli ja kysyi että saihan se 300 pistettä, saihan?
No ei nyt sentäs .
Hugolla oli kivaa ja varmasti myös ihmisillä jotka olivat katsomassa.
Tiina taisi saada melko määrän pentukyselyitä ;)

Hugolla oli myös tapana liimautua meille tulevien vieraiden kylkeen.
Vieraan juodessa kahvia, se tökkäsi aina kuppia nostavaa kättä niin että kahvit lensivät ympäriinsä. Mikäli se ei tuottanut tarvittavaa huomiota, Hugo tönäisi koko ihmistä.

Kerran Helsingin keskustassa ollessamme joku mies potki siipensä rikkonutta lokkia.
Minä menin väliin ja mies hermostui, ja uhkasi tulla päälle.
Hugolla oli siihen oma mielipiteensä.
Mies pysähtyi, ja sanoi, että jos sinulla ei olisi tuota koiraa, sinulle kävisi huonosti.
Kiitos Hugo.
Hugo oli 5kk ikäinen.

Hauska tilanne oli myös ihan tässä lähiaikoina.
Ystäväni Carita oli minua auttamassa eläinlääkärillä.
Hugo kävi siellä akupunktiossa.
Annoin Hugon hihnan Caritalle ja se sananmukaisesti naulasi Caritan seinään.
Hugo nojasi seinässä kiinni olevaan Caritaan, joka ei päässyt liikkumaan.
Rapsutuksiahan se vaati.
Apuun oli mentävä, siellä se Carita varmaan olisi edelleenkin ;)

Hugo rakasti myös vettä.
Monesti se hyppäsi laiturilta jäihin, ja kerran säihkähdin todella kun sitä ei alkanut kuulumaan pinnalle. No mikäs siellä oli, sukellelessa.

Kerran Kuopiosta tullessamme auto hajosi paikkaan jossa ei puhelin kuulunut.
Siellä me sitten istuttiin, Hugo ja minä, auton katolla, ja yritettiin saada yhteyttä johonkin.
Hugolle se oli ihan luonnollista, jos mamma istuu auton katolla, istun minäkin.

Hugolla oli pilke silmäkulmassa aina ja kaikkialla, ihan loppuun asti.

Täytyy sanoa, että koskaan en ole samanlaista koiraa tavannut.

Isäntä meillä sanoi sen hyvin:
Ei se ole mikään koira, se on HUGO!